FANDOM


Bassokitara, sähköbasso tai pelkkä basso on sähkökitaran esimerkin mukaan tehty sähköinen kielisoitin, jossa on yleensä neljä, joskus myös viidestä jopa kahteentoista paksua kieltä, ja mikrofonit. Se korvasi kontrabasson ja nousi populaarimusiikin keskeisimpien soittimien joukkoon 1950-luvun lopussa. Basson kieliä näppäillään yleensä sormilla, mutta plektran käyttö on myös yleistä. Plektra tuottaa hieman "terävämmän" ja selvemmän äänen, sormilla aikaan saa pehmeän äänen.

Rockyhtyeissä bassokitara on mukana lähes aina. Basisti soittaa useimmissa musiikintyyleissä yksinkertaisia säestäviä bassokuvioita pitäytyen taka-alalla. Basisteilla on erityisen merkittävä rooli intensiivistä rytmiä korostavassa funk-musiikissa sekä usein myös jazzissa, jossa tavanomaisia ovat pitkät ja teknisesti vaativat improvisoidut bassosoolot. Eri musiikkityylien historiasta löytyy useita tunnustettuja virtuoosibasisteja.

Bassokitaroiden historia Muokkaa

Ensimmäiset sähköbassot olivat malliltaan ja periaatteeltaan tavallisia akustisia kontrabassoja, joiden soittajat asettivat sähkökitaran elektromagneettisen mikrofonin kontrabassonsa alle, ja yhdistivät tämän muunneltuun, bassotaajuuksia paremmin toistavaan kitaravahvistimeen. Vaihtoehtoisesti kitaristit soittivat kappaleiden basso-osuudet käyttäen kitaroidensa paksuimpia ja matalimmilla sävelillä soivimpia kieliä.

Paul Tutmarc kehitti 1930-luvulla kitaran tyylisen 4-kielisen basson, jota pidettiin sylissä kitaran tavoin, mikä oli outoa kontrabasson soittotapaan verrattuna. Audiovox-merkin myyntikatalogissa (1935–36) oli ensimmäinen nauhallinen, 4-kielinen sähköbasso. Soitinta kuvailtiin: "Kitaran muotoisena tätä uutta soitinta on helpompi soittaa ja kuljettaa." Myös nauhat helpottivat äänien löytämistä, ja tekivät uudesta soittimesta helpon oppia.

Ensimmäisen kaupallisesti menestyneen sähköisen bassokitaran, Fender Precision Bassin kehitti Leo Fender 1950-luvulla. Yleisimmissä bassokitaratyypeissä on neljä kieltä, jotka on viritetty kontrabasson tapaan säveliin E, A, D ja G, mutta muitakin yleisiä virityksiä (esimerkiksi A, D, G, C) alettiin käyttää.

Akustisia bassokitaroita on myös olemassa, mutta niitä käytetään harvemmin, pääasiassa kevyessä akustisessa musiikissa.

Monikieliset bassot Muokkaa

Myös viisi- ja kuusikieliset bassokitarat ovat suhteellisen yleisiä. Viisikielinen on muuten kuin tavallinen nelikielinen, mutta siinä on tyypillisten E, A, D ja G kielten lisäksi matala B ennen E-kieltä. Kuusikielisissä on vastaavassa paikassa matala B, ja kuudes E, A, D ja G kielten jälkeen korkeampi C.

5-kielisissä bassoissa matalin kieli voi myös olla F#, 6-kielisissä myös C:n paikalla voi olla F.

Parikieliset bassot Muokkaa

Joiltakin valmistajilta löytyy myös parikielisiä bassoja. Yleisin on 8-kielinen, ja niitä soitetaan kuten tavallista nelikielistä bassoa, niissä kielet ovat kuitenkin pareittain kuten esimerkiksi 12-kielisessä kitarassa, ja jokainen kielipari vastaa yhtä kieltä. Kunkin kieliparin ensimmäinen kieli on normaali bassokieli, ja toinen kieli ohuempi, viritettynä bassokieltä oktaavia korkeammalle, luoden näin ainutlaatuisen soundin.

Parikielisiä bassoja käytetään harvoin, tunnetuin parikielistä bassoa käyttävä muusikko lienee Led Zeppelinin basisti John Paul Jones joka on soolouransa aikana käyttänyt paljon kahdeksankielistä bassoa.

Kahdeksankielisestä bassosta on myös olemassa 12-kielisiä versioita. Näissä kuhunkin kielipariin on lisätty vielä kolmas, bassokieltä kaksi oktaavia korkeammalle viritetty kieli.

Kitarabassot Muokkaa

Nykyisin tietyt merkit ovat alkaneet valmistaa myös erityisiä, kitaran ja basson yhdistelmiä joissa samalla kaulalla saattaa olla jopa kahdeksasta kahteentoista kieltä. Tällaisissa bassoissa skaalan paksuimmat kielet ovat bassokieliä, ja ohuimmat tavallisia sähkökitaran kieliä. Kahdeksankielisen kitara-bassoyhdistelmän teki tunnetuksi Charlie Hunter, jonka soittimessa on kolme basson, ja viisi kitaran kieltä. Charlie Hunterin nimikkomallia valmistaa Novax Guitars. Samanlaisia soittimia valmistaa myös yhdysvaltalainen Conklin Guitars, ja molemmat valmistajat ovat erikoistuneet monikielisiin yhdistelmäsoittimiin joiden nauhat ovat kaulalla toisiinsa nähden viuhkan muodossa, ja näin mahdollistaa paksujen ja ohuiden kielten vaatimien eripituisten mensuurien käytön samalla kaulalla.

Nauhattomat bassot Muokkaa

Useimmissa bassoissa on muiden kitaroiden tapaan nauhat otelaudalla erottamassa sävelet toisistaan. Jotkut bassokitaristit suosivat kuitenkin nauhattomia bassoja, joilla voi soittaa lukemattoman määrän mikrotonisia säveliä. Nauhattoman basson teki tunnetuksi kuuluisa yhdysvaltalainen jazzbasisti Jaco Pastorius.

Piccolobassot Muokkaa

Piccolobassoksi kutsutaan yhden oktaavin ylemmäs viritettävää bassokitaraa. Tällöin kaula voi olla normaalia soitinta lyhyempi ja kielet ohuempia. Halvin ja yksinkertaisin tapa on vaihtaa tavalliseen bassoon tätä tarkoitusta varten valmistetut kielet, jotka muuttavat sen piccolobassoksi. Jotkut muusikot käyttävät piccolobasson kanssa omia virityksiään. Piccolobassosta on olemassa erikseen kahdeksankielinen versio. Piccolobasson teki tunnetuksi 1970-luvulla Stanley Clarke.