Piano on mekaaninen, länsimaisessa musiikissa tärkeimmässä asemassa olevaksi soittimeksi luokiteltava kosketinsoitin, joka synnyttää ääntä puisten vasaroiden iskeytyessä soittimen sisälle viritettyihin metallikieliin.
Historia[]
Piano on saanut alkunsa alkeellisesta harpusta ja kehittyi siitä lähelle nykyistä muotoansa 1709, jolloin Scipione Maffei kirjoitti artikkelin Bartolomeo Christoforin (1655–1732) tuottamista soittimista, jotka ovat melko lähellä nykyistä pianoa. Christofor kuitenkin lopetti noiden soittimien valmistamisen kiinnostuksen puutteen vuoksi. Muusikot eivät olleet valmiita luopumaan tuolloin suositusta cembalosta, mutta pian piano syrjäytti edeltäjänsä. Cembalon lisäksi pianon edeltäjiä on mm. klavikordi. Pianon kulta aikaa oli 1900-luvun alku, jolloin jazz-ja raggtime-muusikot toivat sen tavallisiin koteihin. 1950-luvulla, ennen televisiota, pianon asema kodin viihteen tarjoajana oli ensisijainen.
Nykymallista pystypianoa edelsi taffelipiano, joka oli suosittu soitin 1800-luvun loppuun asti.
Nykypianon valkoiset koskettimet järjestyksessä ovat nimeltään C, D, E, F, G, A ja H ja mustat koskettimet Cis/Des, Dis/Es, Fis/Ges, Gis/As ja Ais/B.
Pianon kaltaiset soittimet[]
Flyygeli on pianon kaltainen soitin, joka pianosta poiketen on lappeellaan - kuten myös taffelipianossa. Erotuksena flyygelistä pystymallista pianoa on alettu kutsua pystypianoksi.
Flyygelissä vasarat ja värähtelevät kielet ovat vaakatasossa, kun taas pystypianossa ne ovat pystysuunnassa. Flyygelit ovat yleensä kalliimpia ja isompia kuin pystypianot, ja niissä on isompi kaikupohja, minkä ansiosta ääni on täyteläisempi.
Sittemmin piano on noussut suureen suosioon ympäri maailmaa, ja nykyään akustisen pianon rinnalle ovat nousseet digitaaliset pianot ja syntetisaattorit (aiemmin sähköpianot). Digitaalipiano on yleensä kevyempirakenteinen kuin akustinen piano, ja sen pianoa jäljittelevä ääni tuotetaan elektronisesti. Syntetisaattorit taas usein jäljittelevät useiden soittimien ääniä pianon ohella. Ääni tuotetaan niin ikään elektronisesti.
Tekniikka[]
Tavallisen pianon ääniala on tavallisesti 7 oktaavia, ja koskettimia on tavallisesti 88. Koskettimia painettaessa pianon koneiston vasara iskee viritettyihin kieliin/kieleen, jotka värähtelevät sille viritetyllä sävelellä niin kauan kuin kosketin pysyy painettuna. Pianolla saa myös monia eri äänen voimakkuuksia, voimakkuus riippuu siitä kuinka ripeästi ja kovaa painat pianon kosketinta.
Pedaalit
Kaikupedaali (sustain -pedaali) on kaikista oikeanpuoleisin pedaali. Sitä kutsutaan usein myös vain pedaaliksi, ja sen tarkoituksena on estää vaimentimia hiljentämästä värähteleviä kieliä, kun se on painettu alas. Kaiun avulla nuotteja voidaan sitoa silloinkin, kun se ei olisi soittoteknisesti mahdollista. Kaiku saa äänen myös kuulostamaan täyteläisemmältä. Kaikupedaalin käyttämistä ei yleensä merkitä nuotteihin. Harjoittelemalla sen käytöstä tulee luontevaa jolloin voi keskittyä itse soittamiseen. Pianoa pitää kuitenkin säännöllisesti virittää, jolloin piano ei pääse epäkuntoon. Hiljennyspedaali (una corda –pedaali) on vasemmanpuoleinen pedaali. Se siirtää pystypianossa vasaroita lähemmäksi kieliä, ja vasaran lyönti ei saa niin paljon iskuvoimaa, jolloin ääni on hiljaisempi. Flyygelissä hiljennyspedaali siirtää pianokoneistoa hiukan sivulle, minkä takia vasarat osuvat vain kahdelle kielelle kolmen sijasta. Tämä hiljentää ääntä ja muuttaa äänen laatua. Sostenuto-pedaali on keskimmäinen pedaali, ja sitä ei yleensä ole halvoissa pianoissa. Se kehitettiin viimeisimpänä. Sostenutopedaali pitää ainoastaan alaspainettujen koskettimien vaimentimet irti kielistä, vaikka koskettimet vapautetaan. Huomaa ero kaikupedaaliin, joka vaikuttaa aina kaikkiin vaimentimiin. Monissa pystypianoissa sostenuto-pedaalin tilalla on ala-asentoon lukittuva harjoituspedaali, joka alaspainettuna laskee huopakaistaleen vasaroiden ja kielien väliin. Huopakaistale vaimentaa ääntä huomattavasti.
Ns. silent-pianoissa keskimmäinen pedaali laskee vasaroiden ja kielten väliin tavallisesti alumiinisen palkin, joka estää kokonaan vasaroiden osumisen kieliin. Uusimmissa silent-pianoissa on koskettimien alla jokaiselle koskettimelle oma infrapunalla toimiva liikkeen tunnistin. Tämä mittaa ao. koskettimen lyönnin voimakkuuden ja keston. Lisäksi hiljennys- ja sustain-pedaaleissa on omat tunnistimensa, jotka mittaavat pedaaleiden painallukset. Tieto koskettimen ja pedaalin liikkeistä välitetään ns. midi-tekniikalla äänilähteeseen eli saundimoduliin, joka yleensä on sijoitettu näkyviin koskettimiston alapuolelle, josta sitä on helppo käyttää. Äänilähde kytketään esimerkiksi kuulokkeisiin, jolloin pianolla voi harjoitella lähes äänettömästi. Etuna on lisäksi "oikean" pianon kosketus verrattuna esimerkiksi sähköpianoihin.